Ylijännitesuojalaitteet (SPD:t)-ydintekniikka, joka perustuu ylijännitesuojattuihin-jakojohtoihin-, syntyivät 1800-luvun lopulla, ja niiden tarkoituksena oli alun perin suojata ilmajohtoja. Niiden kehitys eteni eri vaiheiden kautta, mukaan lukien alumiini-, oksidi-kalvo-, pelletti--tyyppiset (1920-luku) ja putkimaiset (1930-luku) ylijännitesuojat, joita seurasivat piikarbidipitoiset ylijännitesuojat (1950-luku) ja metalli{10}}oksidiylijännitesuojat (19). Vuodesta 1992 lähtien Kiinassa on otettu käyttöön laajalti-teollisia-standardeja, 35 mm DIN-kiskoon asennettavia, liitettäviä SPD-moduuleja (esimerkiksi saksalais- ja ranskalaismalleissa) ja integroituja laatikko-tyyppisiä ylijännitesuojayksiköitä (esimerkiksi Yhdysvaltojen ja Yhdistyneen kuningaskunnan mallit).
Loppukäyttäjätuotteina ovat myös ylijännitesuojatut jatkojohdot-, jotka ovat kehittyneet perusturvaominaisuuksista älykkäisiin sovelluksiin. Varhaiset mallit tarjosivat ensisijaisesti perustavanlaatuista ylijännitesuojaa käyttämällä sisäänrakennettuja -komponentteja, kuten varistoreita ja kaasupurkausputkia suojatakseen ylijännitettä. Myöhemmät kehitystyöt esittelivät monikerroksisia suojamekanismeja, jotka integroivat ominaisuuksia, kuten lämpösulakkeita ja transientteja jännitteenvaimennindiodeja. Nykyaikaiset ylijännitesuojatut jatkojohdot sisältävät nyt älykkäitä tekniikoita; ne käyttävät sisäänrakennettuja antureita älykkääseen valvontaan ja varhaisvaroittamiseen, tukevat kauko-ohjausta ja automatisoitua hallintaa mobiilisovellusten kautta ja tarjoavat tietojen analysointi- ja optimointiominaisuuksia. Lisäksi nykyaikainen tuotesuunnittelu ja materiaalivalinnat korostavat entistä enemmän estetiikkaa, ympäristön kestävyyttä ja kestävyyttä.